20. syyskuuta 2012

Estetiikkaa makujen maailmassa

Aikaamme sanelevassa historiassa estetiikkaan on panostettu. Ranska on ollut leivosten edelläkävijä, etenkin esteettisestä näkökulmasta. Myös Italiassa herkuteltiin jo maretti-keksillä 1600-luvulla Savoyn hovin seinien sisällä. Italian ja Ranskan herkkusuut ovat löytäneet lähes yhteneväisen tien leivosten kauneus-ja makumaailmaan. Marie Antoineten aikaan ei ole vielä päästy ihanan kerrosleivoksen makuun, mutta kyseinen ihanuus sai historiallisen sertifikaatin 1900-luvun alkupuolella. Herkkuja ja herkkusuita, mutta kauniita taideteoksia leivosten muodossa voisi ihailla loputtomiin!



Katsoin taannoin tv-ohjelman, jossa sokerileipurien eliitti kohtasi Ranskan Lyonissa. Viikon kestävä piina ja suorituspaine oli käsinkosketeltavaa katsottavaa. Heidän luomuksiensa kauneutta ei voisi sanoin kuvailla; se oli enemmän kuin taidetta ja ruokaestetiikan sinfoniaa. Briljanttia taidetta, epäonnistumisia, suuria tunteita ja onnen hetkiä kokivat niin leipurit, kuin katsoja itsekin tv-ruudun takana. Sisustukseen yhdistetään useimmiten esteettisiä kattauksia, kauniita esillepanoja ja syviä ihailun huokauksia, kun näemme erittäin kauniin leivoksen. Voin ainakin kuvitella, että 90% sisustuksesta kiinnostuneet [naiset] pysähtyisivät jokaisen ranskalaisen kahvilan eteen nenä kiinni ikkunalasissa ihastelemaan leivosten missikisoja. - Minä ainakin!



Aihe ei tietenkään kulminoidu vain sokerihumalan aiheuttajiin, myös monista ravintola-annoksista ja etenkin nykypäivän kulinaarisesta eliitistä löytyy mitä henkeäsalpaavampia taidenäytöksiä lautasella. Fuusioituja ja uusia elementtejä ihaillaan ja kuulutetaan huippuravintoloiden seurapiireissä. Annokset ovat kertakaikkisen kauniita; kuinka ne raaskisi syödä? Makumaailma on varmasti yhtä kaunis ja soljuva, voin vain kuvitella... Koska itsekin olen hyvän ruoan ystävä, asuu minussa pieni ruokaesteetikko omalla maullani. Tykkään kattaa toisinaan nätisti ja tuoda arkeenkin pientä kaunista kattauksen lomassa. Aikoinaan pohdin, minkälaisen astiaston haluaisin ns.juhlahetkiin, mutta sen täytyisi sopia myös arkeen. Päädyin Pentikin Vanilja-astiastoon, jonka ostin 46-osaisena viime vuonna juuri joulun alla. Kyseisessä astiastossa on juuri niitä piirteitä, jotka miellyttivät silmää. Lisäksi astiat ovat käytännöllisiä ja suunniteltu ajatuksella. Viinilaseista olen tinkinyt ja ostanut Houselta punkkulasit, joiden yksinkertainen linja ja muoto olivat juuri niitä, mitä etsin hyllylle. En tiedä miksi en pidä kovassa arvossaan joitakin suomalaisia brändejä esim.Iittala, Kermansavi tai Marimekko. En näe kyseiseissä muotoiluissa mitään; persoonallisuutta nimeksikään. Ennemmin uskon, että brändiuskottavuutensa ansiosta ihmiset ostavat em.brändiä kotiinsa. Jokainen voi varmasti bongata sen tavallisen Iittalan maljakon tai kupon, Marimekon pöytätabletin tai verhokapan ym. Jokaiselle löytyy onneksi jotakin joko brändeistä tai ei-brändeistä.


Ja kukaan ei sitten mene näiden kuvien jälkeen lähimpään leipomoon..? Minä aion ostaa ainakin jonkun ihanan leivoksen Burtsowilta! Hyvää viikonloppua kaikille.



























Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

**♥ Lämmin kiitos ♥**

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...