10. lokakuuta 2012

Suurta surua ja saunan sävytystä

Koko viime viikko ja edellinen viikonloppu menivät siivillä. Sain haalittua puuttuvia maaleja ja olin aloittanut saunapaneelien hiomisen. Kokeilin Arcticia suoraan lakkaamattoman paneelin päälle, mutta tulos oli ruma ja laikukas. Päätin säästää hermoja ja olla fiksu: ryhdyin hiomishommiin! Kun olin menossa kolmannen paneelin kohdalla, päätin helpottaa urakkaa keinolla millä hyvänsä. Seuraavana päivänä ostin pienen hiomakoneen ja surruuttelin sillä paneelit muutamassa tunnissa läpi. Pienemmän paneelivälit ei voinut koneella hioa, joten kätösin ne oli hiottava sentti sentiltä. Kattoa en ruvennut hiomaan. Ostin suosiolla Bloomin paneelivahaa kattoon, joka soveltuu saunatiloihin ja nimenomaan hiotun lakkapinnan päälle. Kattoa en ole vielä maalannut. Saunasta tuli todella ihana ja tunnelmallinen! Maalasin pinnat pariin kertaan, koska hiottu pinta imasi väriä aikamoisen määrän. Korjailin ja tasoittelin epätasaisiksi jääneet paneelit. Lopputulos on mielestäni erittäin onnistunut ja sauna on aivan, kuin "uusi". Lauteet maalaan vielä kerran vaalealla vahalla.


Viime perjantaina oli päivä, jota en unohda varmaan koskaan. Ystäväni pyysi minua henkiseksi tueksi, kun hänen hevosensa jouduttaisiin lopettamaan. Suostuin sen enempää ajattelematta pyyntöön, koska halusin olla ehdottomasti ystävääni tukemassa näin suuressa asiassa. Hän haki minut yövuorostani aamulla ja lähdin nukkumaan. Uni oli huonoa ja katkonaista. Näin painajaisia ja nukuin levottomasti vaivaiset kolme tuntia! Eläinlääkäri tuli paikalle, kun olin vielä lähes puoliksi unessa ja todella "sumuisessa" tunnelmassa. Ystäväni jäi puolimatkassa, taluttaessani tammaa eläinlääkärin kanssa hautapaikalle. Kun hevonen alkoi hyytyä todella kovasta rauhoittavasta, en meinannut saada sitä liikkeelle. Lopuksi eläinlääkärin avustuksella saimme hevosen talutettua kuopan reunalle... Tilanne oli sanoinkuvaamattoman järkyttävä! Enemmän tietysti surullinen... Ilma oli sumuinen ja sateinen, kuin surullisessa elokuvassa, joka kertoo luopumisen tuskasta. Vaikka hevonen ei ollutkaan oma, olin tehnyt siihen tuttavuutta ja tilanne vaati paljon itsensä koossa pitämistä. Olin hevosen lähellä loppuun asti. Katsoin Palma-ressukkaa koko ajan silmiin. Sen katse oli kaikesta huolimatta levollinen ja rauhallinen. Sillä on ollut kipuja ja nivelrikkoa jalassa, joten tästä syystä myös lopetus oli järkevin ratkaisu omistajan ja lääkärin  mielestä. Palma hengitteli rauhallisesti ja tiesi, että kohta pääsee kivuistaan parempaan paikkaan.



Kun lääkäri antoi viimein viimeisen, ratkaisevan injektion ja pian tamman sydän pysähtyi, silmistäkin hävisi sielukkuuden loisto. Sade piiskasi ja tuuli ulvoi ja tuntui, että kaikki harmaus ja suru nielee minut sillä sekunnilla. Lähdin kävelemään riimu kädessäni pitkin märkää laidunta ja pillahdin niin kovaan itkuun, että alkoi oksettamaan. Tajusin silloin viimein, että saatoin ystäväni rakkaan lemmikin sen viimeiselle matkalleen lepoon. Ilta meni sumuisissa tunnelmissa ystäväni kanssa tihrustaen ja itkeskellen. Myöhemmin päätimme kuitenkin lähteä hevosten kanssa pienelle maastolenkille ennen pimeää. Keli oli todella kurja, mutta tuntui että juuri sillä hetkellä pieni piristyksen pilkahdus kävi sydämessä kun sai köpötellä hevosten kanssa syysmaisemissa kaatosateessa. Sade oli sinä hetkenä jotenkin kaunis ja raikas. Lämmitimme illan päätteeksi saunan, jossa viihdyimme muutaman tunnin parantaen maailmaa. Vähän hymyn pilkahduksiakin vaihdoimme, mutta silti molempien mielessä kyti pohjaton suru Palman lähdöstä. Jossain vaiheessa silmäni olivat niin kipeät itkun määrästä, että ajattelin saavani silmätulehduksen. Seuraava päivä oli tukala ja vaikea, itkiskelin edelleen pitkin päivää... Silmiini oli jäänyt kuva Palmasta, jonka päätä silittelin sen maatessaan kuopan reunalla poissaolevana. Aloitin surusta huolimatta remppahommia  ja osittain se veikin ajatuksiani Palmasta. Lepää rauhassa, Sinä ihana humma missä ikinä olet...



Ihanat keittiötuolit ovat yhtä lukuun ottamatta entisellään, koska kellosta loppuu harmikseni numerot kesken ja on levättävä työnteon ohella. Yhteen tuoliin sipaisin jo Otexia, enkä malttanut olla erossa koko tuolista. Nyt ruokaryhmä edusta yhdellä melkein valmiiksi entisöidyllä tuolilla. Pöydästä tuli onnistunut ja väri istuu loistavasti sisustukseen, etenkin seinän ja ikkunapokan värityksen kanssa. Viimeisen silauksen; kalustemaalin maalaan tuoleihin, kun kaikki tuolit ovat esikäsitelty. Täytyy sanoa, että ostamani ainekset ovat pääkopalle melko tujua tavaraa! Otex tappoi jukkapalmuni, jonka hönttinä jätin melkein viereen kärsimään huuruista maalatessani SISÄLLÄ ruokapöytää...Minne ne aivot jäivät? Vai, olinko hengitellyt jo saunasävytteitä liikaa..? Kaakelimaali se vasta järkyttävää imppaustavaraa onkin. HYHHYH! Tuli todella huono olo koko maalista ja aimo annos päänsärkyä siksi yöksi. Olen tuunaillut pienillä yksityiskohdilla myös keittiötä, kun löysin seinälle kivan tekstitarran. Vaidoin hetken mielijohteesta myös verhon, joka osoittautuikin liian pieneksi keittiön ikkunaan. En tiedä vielä, laitanko paneeliverhot niin, että kappa jäisi keskelle ikkunaa...Ehkä etsin tilalle vastaavan tarpeeksi leveän. Olohuoneen senkkiin vaihdoin pienet antiikkivetimet, jotka pukevat senkkiä kivasti. Myös tv-tason laatikkojen vetimet vaihtuvat samanlaisiin vetimiin myöhemmin, koska niitä ei ollut riittävästi sillä hetkellä myymälässä. Uusi sohva on saanut kaveriksi parit uudet tyynyt ja pienen tarjottimen hioin "vanhaksi" reunoistaan, sekä tarjottimessa olleen sinisen tekstin karkealla hiomapaperilla. Lasinaluset löysivät tiensä juuri oikeanlaiseen käyttöön, ettei arkkupöytään tulisi ajan saatossa erivärisiä pinttyneitä rinkuloita. Olohuoneen kohdeseinälle tilasin tekstitarran wallstyle-nettikaupasta ranskankieleksi "koti on siellä missä sydän on".




Koska kelit ovat olleet todella kököt, on ollut helppo kääriytyä vilttiin ja nauttia kynttilöiden loisteesta ja niiden tuoksuista. Jotakin muuta, kuin ainainen tinnerin lemu leijumassa pitkin kotia. Kaakelimaalailu on vielä vaiheessa ja urakka tapettien lumoissa alkaa lauantaina. Silloin meidän on tarkoitus tapetoida mieheni kanssa makuuhuone valmiiksi! Kaikki on aloitettu ja hommia riittää siellä sun täällä. Sauna on sentään valmis kattomaalausta lukuun ottamatta ja itseään voi palkita hyvin mielin lämpimällä teekupposella tuikkuja ihastellen. Remppaamisiin!



P.S. Nyt vasta huomasin, miten vinoon olin ottanut kuvia, en jaksanut keskittyä ja virittää jalustaa kameralle. Rillit ja pää vinossa. :)





Osa tuoleista maalattu... melkein :)
















2 kommenttia :

  1. Anonyymi10/13/2012

    Rakastuin saunaan! Sauna on ihan eri näköinen ja romanttinen. Kivoja sisustusideoita blogissa ja kiva kirjoitusasu. Mukavaa syksyä! :) Millä aineilla sävytit saunan?

    VastaaPoista
  2. Hei, kiitos sinulle! <3 Sauna on sävytetty Supi-saunavahoilla. Hyvä hiontakerros alle ja pyyhkäisy kostealla sienellä, sitten Supia pintaan! :)

    VastaaPoista

**♥ Lämmin kiitos ♥**

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...