22. marraskuuta 2012

Koti löytyy sieltä, missä sydämen on hyvä olla

Tuntuuko kenestäkään siltä, että etsii sydämelleen oikeaa paikkaa asuinympäristöstä? Jokaisella meistä on vaaimukset ja mieltymykset ympäristöä kohtaan. Elin joskus tällaisessa levottomuudessa pitkään. En löytänyt mistään paikkaa enkä sielunrauhaa. Mikään silloinen koti ei tuntunut koskaan kodilta. Jälkeenpäin ymmärsin, että asuinpaikka oli minulle väärä ja sen kulttuuri ei tehnyt minua onnelliseksi. Muutin Helsingistä aikoinaan tänne Savon maalle. Helsingin ajoilta verkkokalvoille pinttyneet, vanhat kerrostalolähiöt saivat minut suorastaan voimaan pahoin. Tajusin ennen pitkää olevani hyvin riippuvainen asuinpaikastani ja ympäristöstä. Muistan vieläkin ajoittain, kuinka ainainen hektisyys ihmisten kasvoilla ja vilkkaat kadut saivat minut tuntemaan itseni vieraaksi, kuin turistin. Vaikkei Helsinki ole maailman mittapuun mukaan suuri kaupunki, minulle se ei ollut koskaan koti. Nuorempana vilskeestä oppi tykkäämään omalla tavallaan, kun iloa raikuva fanfaarien siivittämä yöelämä ja hauskanpito täyttivät elämästäni suuren osan silloin.

Arkena jatkuva massan vilinä ja elottomuus kadun kasvoilla sai pakahtumaan tyhjyyden tunteesta sitäkin enemmän. Tekemistä ja menoa olisi riittänyt maailman ääriin, jos olisin tahtonut juosta siinä oravanpyörässä. Mitä enemmän vietin aikaa olematta pitämässä kavereiden kanssa hauskaa, sitä enemmän stadin ylimainostetusta elämäntyylistä minä livuin kauemmas... Pian kaikki lähiöt; ihmisten tyhjät katseet, välinpitämättömyys, sääli, riutuneet puliukot ja kulissien peittämä verho ajoivat minut pois. Tunsin, etten kuulunut sinne enää. Etsin epätoivoisesti paikkaa, jossa sydämeni olisi kuin kotonaan. Turhaa... En halunnut mennä harmaan orvanpyörän mukana, en halunnut olla "se" Stockmannin kassajonossa seisova rouva Burberryissään, jonka kasvoillaan kivittynyt feikkihymy alkaisi vähitellen pettämään tuoden tilalle katseen, joka loisti onnettomuudellaan ja katkeruudellaan valaisten koko Helsingin paraati kadun. Pakkelin ja hymyn taakse piilotettu todellinen tunne ja opittu kulissi-käyttäytyminen, saivat minut kerta toisensa jälkeen havahtumaan. Minä en halunnut olla  tulevaisuudessa sellainen rouva kassajonossa, hukuttamassa onnettomuuttaan statuksen hinnalla. Olen koettanut opetella elämisen ja elämän taikaa niin, etten tuntisi koskaan ketään kohtaan vilppiä, kateutta tai antaisi toisten vaikuttaa itseeni. Olen onnistunut näissä kahdessa erittäin hyvin. Saan iloni toisten iloista ja hyvästä mielestä. Mielestäni jokaisen tulee elää vapaasti itselleen tehden vapaita valintoja riippumatta kenestäkään tai mistään normien viitekehyksistä. Sanat merkitsee, teot ovat vasta todellinen onnensiemen näin minun mitteissäni. Olenko väärässä tai en, etupäässä itsensä kanssa on hyvä olla, jos hyväksyy itsensä sellaisenaan eikä kuuntele toisia.


Kuopion maisemat saivat minut tuntemaan elämän kauneutta ja onnea. Kaupungin konservatiivinen kulttuuri ja ihmisten letkeähenkisyys pisti sydämeeni virtaa. Kadut täyttyivät positiivisista ilmeistä, avoimuudesta ja lämminhenksyydestä. Minusta tuntui viimein, että olen tullut kotiin. Ja niin olin tullut jäädäkseen, koska yhä uudelleen pysähdyn ihailemaan Kuopion maisemallista rikkautta ja ympärivuotista hehkua. Vaikka harmaat syyspäivät peittäisivät kaupungin sumuun, se on edelleen kaunis melenkolisen suloisella tavalla. Järvien ja maaseudun korutonta maisemaa ei voi kylliksi jäädä ihailemaan. Sydämeni johdatti minut kotiin.



Puijon Konttila, lähellä kotia


Konttilan asukit








Konttilan joulua
















Puijo ja puijon kaunis luonto - melkein kotioven vieressä






Anoppilan maisemia








Talvi-Konttila




4 kommenttia :

  1. Anonyymi11/29/2012

    ajatuksia herättävä teksti. en ole pystynyt jostain syystä kommentoimaan blogiisi :/

    VastaaPoista
  2. Anonyymi1/10/2013

    tämä oli puhutteleva ja hyvin kirjoitettu. Herätät ajatuksia ja juttujasi on tosi kiva lukea! Kiitos <3

    -Anniina-

    VastaaPoista
  3. Anonyymi9/16/2013

    Selailin nettiä ja löysin blogisi, sitten tämän jutun. Mahtavaa tekstiä ja niin kaunis kieliasu. Kirjoitat kivasti ja blogisi on kaunis. Jatka samaa rataa!

    VastaaPoista
  4. Anonyymi11/24/2013

    Hei. Ihan sattumalta löysin blogiisi ja sattumalta tämän tekstin. Ja voi apua! Oli kuin itse olisin tekstin kirjoittanut! Asustelin opiskeluaikoina melkein 8 vuotta Kuopiossa, jonka jälkeen elämä heitti minut takasin tänne etelään. Ja vieläkin usean vuoden jälkeen kaipaan yhä Kuopioon. Ja juuri tuosta samasta syystä mistä sinä yllä kauniisti kirjoitit "Koti löytyy sieltä, missä sydämen on hyvä olla ". Ja tiedän, että joku päivä koittaa se päivä, kun minäkin pakkaan kimpsuni ja palaan sinne mihin tunnen kuuluvani. Ihana kirjoitus oli...

    -Susanna-

    VastaaPoista

**♥ Lämmin kiitos ♥**

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...