5. marraskuuta 2013

Kauniita asioita ystävyydestä ja sisäisestä onnesta



Miten ainaisen ihanalta tämä elämä voikaan tuntua! En ole ajatellut tehdä tästä päiväkirja-tyyppistä blogia, vaikka olen ajatellutkin kirjoittaa toista syvällisempää blogia, lähinnä itseäni varten ajatusten purkuun. Paperivihko-versio päiväkirjasta löytyy jo. Tuntuu, ettei pieni kirja riitä alkuunkaan taittamaan kaikkia ajatuksia ja oivalluksiani paperille. 

Haluan puhua tänään ystävyydestä ja siitä, mitä se itselleni merkitsee. Olen ollut aina, lapsesta asti hyvin valikoiva ja viihtynyt itsekseni. Tämä ominaisuus on seurannut aikuisikään asti. Suurin syy siihen on oma vahva intuitiivinen tunne ihmisistä ja niiden "sielustaan". Tätä on hankalaa pukea sanoiksi, eikä kaikelle ole tarkoituskaan löytää loogisia selityksiä. En tiedä miksi, olen herkistynyt ihmisten energioille ja tunsin niitä vielä kesällä todella voimakkaasti. Jopa täysin vieraankin ihmisen "persoona" saattaa aueta pelkästään sen perusteella, miten  ja mistä ihminen kirjoittaa. Olen pitänyt tätä eräänlaisena lahjana, kykynä... suojata itseäni ja välttää vääränlaiset ihmissuhteet. Toki, olen saanut oppia ja opettelemme kaikki kasvamaan henkisesti suhteidemme kautta. Se on tarkoitettu niin. 

En viihdy suurissa sosiaalisissa tilanteissa tai ns.porukoissa. Rakastan omaa rauhaa ja voin käpertyä kotiini vain olemaan ilman, että kaipaisin minnekään. Sen sijaan ystävät ovat minulle tärkeitä. Olen myös varmasti vaativakin ystävä, lähinnä se pohjautuu omiin arvoihini. Ystävyydeltä vaadin lojaaliutta, rehellisyyttä ja spontaania, kevyttä vuorovaikutusta. Minusta sellainen ystävyys on parasta, kun toinen ihminen on sinulle enemmän kuin ystävä... sielunsisko tai veli. Tunneside tällaisten ihmisten kanssa on hyvin ainutlaatuinen. Ystävyys on mielestäni silloin hyvällä pohjalla, kun asioista voi keskustella suoraan ja rakentavasti, myös niistä mieltä kaihertavistakin. Ystävä on ihminen, joka haluaa sinulle aina hyvää aidosti, joka rehellisesti tukee sinua ja ajattelee parhaasi elämän eri tilanteissa. Ystävä on myös ihminen, jolle ei koskaan tarvitse olla mitään, mitä ei oikeasti ole. Ystävä rakastaa sinua ehdoitta kaikkineen valintoineesi ja arvoineesi, vaikkeivät ne olisikaan aina täysin samanlaiset. 


Minua on siunattu ihanilla ihmisillä, olen heistä niin kiitollinen ja onnellinen! Minun eräs ystäväni on minulle kuin sisko. Hän on ollut aina hyvin tärkeä. Tapasimme edellisessä työpaikassani ja meillä synkkasi hyvin. Olemme molemmat samanlaisia; hieman erakkoluonteisia, omassa onnessamme viihtyviä, konservatiivisiakin mutta tunnetasolla siteemme on vahva. Meillä on jokin hyvin merkittävä henkinen vaikutus toisiimme; onko teillä tällaista tunnetta teidän hyvän ystävänne kanssa? Ehkä minua joskus jopa taakaksi asti harmittaa, kun "näen" ihmisten läpi. Se on tehnyt omasta ystäväpiiristäni hyvin tiiviin ja pienen, mutta senkin edestä kannattelevan. Ehkä harmitus johtuu siitä, että en voi koskaan ymmärtää tiettyjä tunteita ja arvoja... En ole koskaan ymmärtänyt esim.vilppiä, kateutta, kilpailua, lokeroimista ja muottiin istuttamista. Suorastaan juoksen pakoon sellaisten ihmisten viereltä, niistä tulee paha mieli. Olen kummaksunut tätä itsessäni, mutta tätäkin täytyy pitää hyvänä asiana.  Sellainen outolintu vaan... Minä rakastan tätä mielen onnea ja vapautta! Oikeastaan, rakastan kaikkia ihmisiä ehdoitta, vaikken halua olla kaikkien kanssa tuttu, kaveri tai ystävä. Jokaisella meistä on vapaa valinta ja kyky arvoida, kenet haluamme jakamaan elämämme. 

Olen hyvin kiitollinen jokaiselle ystävälleni, että he ovat olemassa. Rakastan ystävyyden erilaisuuden rikkautta. Olen pistänyt merkille, että ystäväni ovat suuria persoonia suurella S:llä. Kaikki erilaisia, mutta minusta tämä on ihana rikkaus ja onni. Jokaisen kanssa löytyy kuitenkin paljon hyvää ystävyyttä vailla vertaa.
Täytyy vaan taas sivukommenttina mainita, kuinka onnellinen olen tästä rauhasta. Kuuntelin tänään tuntitolkulla intiaani musiikkia ja meditoin päivällä. Kun menen nukkumaan, rakkaus valtaa jokaisen soluni, kun herään, se jatkuu... Tuntuu jopa hieman oudolta, kun kotona itsekseni naureskelen ja hymyilen silkasta onnentunteesta... Mistä tämä kaikki kumpuaa? Tästä ei voi liikaa kirjoittaa, mutta kuka nyt jaksaisi lukea päivästä toiseen ainaisia virsiä tästä löytyneestä sielun valosta. En minä ainakaan... heh heh. 
Olen niin iloinen ja onnellinen, että kirjoitin tällaisen manifestin joka tapauksessa, koska teki mieli.  Voikaa hyvin!


Rakkautta ja lämpöä
koteihinne! ♥












2 kommenttia :

**♥ Lämmin kiitos ♥**

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...