30. tammikuuta 2014

Luovuus rajana - The Painted House

Jovelan blogissa törmäsin mielettömän inspiroivaan juttuun ja päätin jakaa sen täälläkin.
The Painted House-tarjonnasta on TÄÄLLÄ tietoa ja kauniita kuvia. Erilaisilla teloilla voi toteuttaa itseään rajattomasti; pintoja, kankaita jne.

Aloin heti innostua kohdeseinän tuunailusta jollain kauniilla telakuviolla.
 TELOJA löytyy eri kuoseilla; eikö olekin ihanat? 

Kerrassaan mahtavia ja kauniita juttuja, 
sisustajan unelma!



Aurinkoista ja mukavaa viikonloppua kaikille!



Kuvista tuli harmillisen epätarkkoja, mutta
pääasia, että idea näkyy. 







¨









27. tammikuuta 2014

Värikästä maanantaipäivää

Viikonloppu hurahti Atma Kriya Yoga kurssilla. Eilen tuli väsy intensiivisestä keskittymisen määrästä ja harjoituksista. Aika näyttää, tulevatko harjoitukset olemaan osaa arkea, vai jatkanko ns.omilla jutuillani. Kurssi oli kuitenkin mukava kokemus. Avoimin mielin eteenpäin! Aurinko on piiloutunut pilvien taakse ja sää on lauhtunut täällä päin. Mieli alkaa olla jo keväässä, vaikka keskitalvi hellii kauneudellaan. Aurinkoiset talvikelit ovat herättäneet suurta iloa ja energiaa. Lumen peittämä kuusmetsä sädehtii kimaltaen auringossa niin upeasti, että kauneus saa sydämen pakahtumaan välillä. Mieli pysyy virkeänä ja iloisena luonnossa samoillen.


Kerroin, miten aloin kaivata värikkyyttä kotiimme. Hätäiseen värien puutostilaan kipaisin hakemassa Ikeasta värejä elämään. Nyt alkaa vasta hoksata, kuinka kätevästi sinne pääsee. Väri projekti on vielä kesken, mutta kummasti nykyiset värit tuovat sitä jotain. Tulevana viikonloppuna lähdemmekin maalle rentoutumaan ja tutustuttamaan Lucaa vähemmän karvaisiin ja enemmän karvaisiin asukkeihin. Luca on sulostuttanut meitä ja osoittautunut ihanaksi turrikaksi, vaikka työsarkaa meillä riittää joissain asioissa tulevaisuudessa. Eilen puhuimme, kuinka varoittamatta ja yhtäkkiä Luca tuli elämäämme. Kaikkina näinä vuosina totesin koiran hankkimisen haaveeni olevan ikuista haaveilua, koska toisella puoliskolla on astma. Hiljaa mielessäni olen ranskiksesta haaveillut toista vuotta ja muun muassa perehtynyt rodun ominaisuuksiin lukemalla laajalti patonkimaalaisista ihanuuksista. Jokunen kesä sitten näin ranskiksen pennun ja sen jälkeen haaveeni kasvoi potenssiin sata.

Luca on tuonut meille suuresti iloa ja rakkautta, uutta tuulahdusta elämään; vaikka koira tietää myös aina vastuuta eikä se ole lelu. Pidän sitä suorastaan ihmeenä, ettei mies oireile koirasta juuri ollenkaan. Hän sanoikin, että omalla ajattelulla voi vaikuttaa ajan myötä kaikkeen. Hän uskoo vilpittömästi, että tässä koira-asiassa ajatus on saanut voimaa. En tiedä, mutta mieheni jaksaa aina yllättää minua positiivisuudellaan tässä koira asiassakin.  Ajatelkaa, että kaikki on mahdollista, eikä mikään ole esteenä unelmille.


Mukavaa ja aurinkoista viikkoa teille!
Nauttikaa auringosta ja voikaa hyvin.











22. tammikuuta 2014

Koiruuksia kotona

Meidän osoitteeseen saapui tänään uusi perheenjäsen, ranskanbulldoggi-poika, Luca. Olimme pähkäilleet aina välillä koiran, nimenomaan ranskiksen ottamista. Yksi varjostava asia on mieheni astma, joka äityy ikävästi ainakin kissatalouksissa ja useimmille koiraroduillekin herkkyys on niin suuri, ettei samassa tilassa oleminen onnistu. Luca tulikin meille aivan "puun takaa". Koirasta oli ilmoitus Internetissä ja päätin sillä minuutilla antaa mahdollisuus niin meille, kuin koiralle. Pikimmiten sovittiin trehvit ja kävin tänään tähän hurmuriin tutustumassa. Parin tunnin jutustelun ja tutustumisen päätteeksi koiruudella alkoi kodinvaihto projekti. Mieheni oli asian suhteen hyvin avoin, vaikka aiemmin koiruus-puheet jäivätkin lyhyeen em.syistä. Taisi ranskis-poika viedä myös siipan sydämen mennessään.


Mutta, olipa päivä Lucalla ja minulla! Ensin tietysti katseltiin uuden kodin paikat ja nurkat läpi. Mielenkiintoisin kohta on tietysti chinchillojen kaappihäkki. Uusia, hassuja ja karvaisia ötököitä... joita voisi mielellään vähän ojentaa tai kokeilla hampaankulmalla turkin koostumusta, hehheh. Ensin piti malttaa miettiä; oliko Luca innoissaan vai peloissaan tärinöistä. Veikkaan ensimmäistä reaktiota. Meidän vanhus-chilla ei ollut moksiskaan. Jatkoi letkeitä päiväuniaan ja käänsi persauksensa Lucalle tehden selväksi, että "ukko hei, tää on mun reviiriä enkä pelkää sinua". Muutaman kerran innostuksissaan tehtiin lähempää tuttavuutta häkin kanssa, mutta päätimme alun alkaen olla provosoimatta koiraa, kuin antaa luvan notkoilla häkin luona "kyttäämässä". Toistaiseksi lähikontaktia chilloihin-projekti saa odottaa tovin... Luca ei kuitenkaan jäänyt itsekseen häkin luokse kyttäys keikalle, mistä olin positiivisesti yllättynyt. Poloinen tosin sitten sai matkata ja olla auton kyydissä toistamiseen tänään. Ensin käytiin lemmikkiputiikissa ruoka-ja herkkuostoksilla, samalla katseltiin talvitakkia kovien pakkasten varalle. Sen jälkeen haettiin vielä isäntä töistä enkä raaskinut jättää koiraa yksin vieraaseen paikkaan. Illalla koira malttoi jopa syödä nappuloita ja hetken levättyään (säestäen suloista kuorsausta taustalla), sai siankorvasta ilo-hepulin. Kävi pari kertaa pyörimässä eteisen matolla, joten lienee suhteellisen onnistunut meidän kotittaminen pikku hiljaa.


Isäntää pitikin sitten vähän heti alkuun kokeilla, että kumpi pallillinen sitä täällä oikein määrää. Muutama hyppy-yritys ja sellainen ilme, että "minähän se kova poika oon", päättyi aika lyhyeen kun toinen pallillinen teki selväksi, ettei täällä Lucalla ole isännän sijaa, vaikka onhan se uusi naispuolinen vahdittava niin kiva tyyppi! Kaikkineensa oikein onnistunut päivä koiruuden kanssa. Kyllä se tuo paljon iloa elämään ja olen kyynärpäitä myöten ristissä sen suhteen, että mieheni astma ei äityisi sellaiseen pisteeseen, että pitäisi palauttaa koira takaisin omistajalleen. Kyseessä on aikuinen koira eikä suotta tarvitse enää kouluttaa. Jos kaikki menee hyvin, odotan kovasti kesää, että saisi alkaa liikkumaan koiran kanssa pidempiä lenkkejä, rymytä metsissä ja harjoitella kenties tokoa tjn. Ihana "yllätys" tämä suloinen ja suuri persoona, Luca-poika! En ole vielä tottunut tämän tyyppisen koiran ääntelyyn, mikä kuulostaa kerta toisensa jälkeen ja synnyttää naurunpuuskia. Röhinä-puhina-örinää; kuin pikku-possu konsanaan.



Sulostuttavia terveisiä Lucalta!







16. tammikuuta 2014

Värejä, kiitos!

Ymmärsin eilen hyvin tärkeän asian. Kodista ei välttämättä tarvitse muuttaa, jos sisäinen maailma janoaa muutoksia elinympäristöön. Kävin eilen kirmailemassa kauniissa talvisäässä Puijon metsien laidalla ja ymmärsin jälleen, kuinka ympärivuotinen luonnon kauneus ympäröi minua. Miksi tahtoisin pois upeista puitteista? Sitten aloin pohtimaan, mikä tämä puute mahtaisi olla ja mistä se kumpuaa? Asioille on aina jokin perimmäinen syy. Tulin kotiin, istahdin sohvalle ja loin pikaisen läpikatsauksen ympärille. Sitten se tuli; minähän kaipaan paljon värejä! Olen alkanut ihannoimaan värien täyteläisyyttä ja ulottuvuutta. Kaupasta tulee ostettua värikkäitä hedelmiä ja vihanneksia. Jostain kumman syystä asia pomppasi erään artikkelin nimissä minulle tänään sopivalla hetkellä. Siinä puhuttiin ns.energeettisen auran hoitamisesta ja ruokkimisesta väreillä. Ihanaa väriterapiaa kerrassaan! Tajusin, että kotimme on sangen väritön; pelkkää valkoista, harmahtavaa, vaaleanruskeaa jne. Missä kaikki ihanat kohdevärit? Pelkät valkeat ja muut vaaleahkot sävyt ovat alkaneet tuntua jokseenkin persoonattomilta. Nyt tahdon persoonallisuuden näkyvän  kotona selvemmin. En tiedä, miten lähtisin asiaa toteuttamaan, koska värien kanssa "työskentely" on uudempaa maaperää. Kunhan tapetti asiat saadaan kuntoon, alkaa muodostua yksityiskohdat. Pohdin myös sisustussuunnitelijan palvelujen ostamista tässä asiassa; jotta lopputulos olisi viihtyisä ja tarkoin suunniteltu. Pintoja ei tässä vaiheessa aleta muuttamaan ja olen niihin tyytyväinen. Lisäksi, jo asuntomme menee myyntiin, on pintojenkin oltava melko hillittyjä kaikkialla. Pahimpaan värien kaipuuseen hain oranssia kotiin ja muutama värikäs tuikkulyhty, sekä värikkäämmät keittiönpyyhkeet. Kun tästä päästään vauhtiin ja saadaan jotakin aikaiseksi, niin lupaan pikimmiten vilauttaa teille värinälkäisen uusia tuulia kuvien muodossa. Etenkin seinille olen kaivannut pitkään värikkäitä tauluja. Pinterestistä hain vauhtia ja inspiraatioita värimaailmojen muodossa. Olin hukkua kuviin ja niiden värien harmoniaan. Upeita, upeita värejä! Tuleeko teille tällaisia kausia?


















12. tammikuuta 2014

Hyvää sunnuntaita!

Jälleen yksi viikonvaihde takana päin ja olikin toooosi kiva viikonloppu! Tänne on saatu pakkaspäiviä ja tänään pyrytti lunta aamusta iltaan. Ennen pakkasia kelit olivat kuin jostakin harmaasta kauhuelokuvasta; sankka sumu laskeutui kaupungin ylle ja näkyvyys oli nolla. Autoilessa heijastimiakaan ei meinannut erottaa. Huomasin äsken postausta kirjoitellessa, että usein postailuja tulee raapusteltua sunnuntaipäivinä. Minun tapauksessa, sunnuntait ovat rituaalisia monen summan tuloksena. Entinen viikko on eletty ja kohti uutta. Sunnuntaisin meillä on tapana mieheni kanssa siivoillen yhdessä kotia ja käydä kahvittelemassa. Istuskelemme kahvilassa tuttuun tapaan jutustellen tai nauttien vain toistemme seurasta katsellen ikkunasta ihmisvilinää. Se on jotenkin seisauttavaa.  Pyhitän sunnutai-illat itselleni usein, kun rakkaani on mennyt edellä nukkumaan. Viikonloput menevät usein tiivisti yhdessäolon merkeissä; milloin sohvalla kainalokkain leffaa tuijotellen, milloin käyden ihmisten ilmoilla tai ollessa maalla. Jos kelit suosivat, saatamme kävellä käsikkäin kaupungilla tai samoilla lähimetsässä nauttien luonnosta. Tulee usein huomattua sekin tosiasia, ettei oikeastaan aina kaipaa muuta kuin oman rakkaan seuraa, vaikka sitä on saatavilla koko ajan. Ainakin sen pitäisi olla hyvä merkki? Siivoamisesta tuli mieleen, että onnistuin rikkomaan tänään meidän wc-pytyn! Halusin irrottaa sen niin, että olisin voinut pestä sen kunnolla ja päästä joka paikkaan pesusienen kanssa. Irrotin sitten yhden kiinnikkeen samalla, kun pytynkansi irtosi. Huomenna on mentävä ostamaan uusi kansi ja otettava selvää, miten kiinnike saataisiin paikoilleen. Toisaalta, onhan tällainen hauskakin juttu... melkoista taiteilua on nyt wc-toimitukset konsanaan.


Ja sitten pikainen tilannekatsaus edellisen postauksen tiimoilta. Meidän talo projekti päättyi lyhyeen ja onneksi päättyikin. Käväsimme paikan päällä ystäväni ja hänen isänsä kanssa. Ystäväni isä on jo eläköitynyt rakennusvalvoja, joka hyvää hyvyyttään lähti meidän "naikkosten" kanssa katselemaan paikkoja. Vaikka tällaisena maallikkona olevinaan tuli katsastettua paikat, niin ei olisi tullut mieleen katsoa tarkemmin sellaista, mitä sain oppia tällaisen ammattilaisen kanssa. Talossahan ilmeni sitten yhtä ja toista... Remppalistaa tuli. Kaiketi, kph saunoineen oli rakennettu ilman asiamukaisia rakennuslupia ja tietysti omistaja oli säästänyt vääristä asioista mm.pesutilojen eristeet olivat vain lattiapinnoilla, mutta seinät olivat jääneet ilman (hups!). Saunassa ei ollut paneloinnin yhteydessä tehty ilmanvaihtosulkuja jne. Ullakolle menevä ovi oli "muurattu" umpeen ja tehty kaakelipinnat siihen kohtaan... Nyt hormien lähelle ei ole asiaa, ellei rikkoisi kaakeliseinää. En jaksa listata tähän kaikkia epäkohtia, mutta niitä oli aivan liikaa ja talon hintakin siihen nähden oli epärealistinen.



Asiaa mietittyämme, päätimme ottaa tilanteeseen aikalisää ja suunnitella budjettipohja, käydä ensin pankissa juttusilla jne. Koska remonttitaitoja ei juuri ole, remonttikohteista meidän on turha edes haaveilla, ellei ne ole pienitöisiä. Toisaalta, minähän taas tykkään vanhasta (jossa on sitten niitä murheita ja ainaisia epäkohtia). Missään  uudessa saati vanhassa talossa ei ole kaikki sataprosenttisesti kunnossa koskaan, jos aletaan syynaamaan tällaisen ystäväni isän kaltaisen ammattilaisen kanssa. Sain paljon kullanarvoisia neuvojaja olin tästä mahdollisuudesta todella iloinen! Ihanaa huomata, että lähipiirissä on ihmisiä, jotka tahtovat hyvää ja ovat aina valmiita auttamaan. Säästyimme melkoiselta loukulta, huhheijaa... vaikkakin kaikki olisi tullut ilmi viimeistään vaaditussa kuntokartoituksessa. Talvi saa mennä menojaan ja keväällä voipi alkaa pohtimaan talo asiaa uudelleen. Tultuani kotiin, huokasin helpotuksesta... On tämä oma koti vaan verraton ja ainakin kaikin puolin kunnossa, eikä moisia murheita tarvitse kantaa. Kiitos jälleen teille ihanaiset lukijani, kun jaksatte turinoitani lukea. 



Rentouttavaa sunnuntaipäivää kaikille!































Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...