11. tammikuuta 2016

Sinisen talon tarina

Postaukset ovat harvassa, mutta näemmä sisällöltään loputtomia.

Hiljaiseloa, hiljaiseloa virtuaalisesti, mutta elämässä on tapahtunut jälleen uran uurtavia asioita. Polkuja on raivattu jollekin uudelle. Suuri muutos tuli - uusi koti, uusi elämä sen mukana. Sinisen talon tarina alkoi viime kesän ajalta. Kävin usein Kolilla ja vietin aikaa mökkeillen. Istuskelin aikoinaan tuttavani upean hirsisen (sinisen) huvilan kuistilla ja pistin jokaisen unelmanpalasen mieleni syvimpiin arkistoihin talteen; "miten voisin asua joskus tällaisessa paikassa ympäri vuoden"? Paikassa, jossa olisi yhdistettynä mökki ja asunto luonnon rauhassa.

Piirsin mieleeni suuret ikkunat, valoisuutta, kaunista luontoa, järvenrantaa ja sijainninkin jopa navigoin (max.tunnin verran ajomatkan päässä keskustasta). Sinne kaikki jäi muhimaan ja odottamaan tilaustaan tähtiin. En luopunut tuosta unelmastani päiväksikään; vähän väliä palautin sen mieleeni ja tein ns. kokoaikaista haavetyötä asioiden suhteen. Yhä enemmän havittelin Kolin suuntaan, Pohjois-Karjalaan. Sitten niitä paikkoja alkoi toden totta "tupsahdella" eteeni erilaisilla vaihtoehdoilla. Kävin paria paikkaa katselemassa; joista ensimmäinen oli erittäin ihana, mutta "jokin" tunne tökki... valitsin järjen ja päätin odottaa. Ystäväni sanoikin minulle, että hänestä tuntuu kuin paikkani olisi lähempänä ja siinä olisi sitten kaikki, mitä tarvitsen. Toiveeni on kuultu.

Kolmannen paikan kohdalla päätin jokseenkin heittää hanskat tiskiin. Ei vaan tullut vastaan "sitä oikeaa". Ei hinnaltaan eikä sijainniltaan. Ajelin kotiin ja päätin, että hiljaa hyvä tulee. En sinkoile enää. Annan sen tulla luokseni itsestään pakottamatta. Tästä meni muutama viikko ja PLOP! Joulukuun 14.päivä ilmestyi nykyinen kotini verkkoon. Ilmoituksessa ei ollut kuvia paikasta, mutta jokin tunne oli heti läsnä. Nyt se oli erilainen - seesteinen, itsestään selvä ja pyyteetön. Ei paniikkia, ajattelin. Kävin katsomassa Walonrannaksi muodostunutta kotiani. Se oli siinä.

Tässä paikassa on kaikki ne elementit ja valettu henkinen talonperusta vuosien varrella tehdyllä henkisellä työllä itsensä kanssa. Nämä unelmat ja mahdollisuudet, jotka ovat itsensä palapelistä koonneet isoksi sieluntauluksi. Kaikki tämä koskettaa minusa syvästi juuria myöten. Tunneaallokoissa on tuntunut pari viikkoa menevän, varsinkin kun muutto tuli sittenkin yllättäen. Ennen tätä on pitänyt tarpoa juurakkojen yli, kiivetä muutamia kertoja vaaroille (kirjaimellisesti), vuodattaa epätoivon, pelon ja epävarmuuden kyyneleet ulos luopuen ihmissuhteista, paikoista ja tietyistä asioista, joille ei ollutkaan enää tilaa.

Paikka on alle tunnin ajomatkan päässä Kuopiosta, 80m2 hirsinen okt-vapaa-ajan asunto kauniin järvenrannalla. Pihapiirissä on aivan ihana savusauna, grillimaja ja omppupuita. Alakerrassa tupakeittiö/oh-tila, pieni makuuhuone/työtila ja puusauna-kph. Yläkerrassa on parvitilat sekä erillinen isompi huone (jooga-meditaatio"vintti", jonne vieraatkin voivat majottua) sekä kivan kokoinen parveke terassi järvinäkymineen. Rannasta aukenee upeat, jylhät kuusiharjut, horisontissa pienet vaaramaisemat ja loputon taivas. Toisella puolella taloa avautuvat kauniit pelto- ja metsämaisemat. Toisella puolella on järvi- ja metsämaisema. Kaikki samassa paketissa. Erityisen paljon tykkään talon valoisuudesta, paljon ikkunoita ja luonnonvaloa.


Kuinka usein olenkaan haaveillut istuvani takan ääressä kuunnellen puiden rätinää ja tulen loimua! Ja tuntuu niin uskomattomalta juuri nyt tehdä sitä... Siniset hetket ovat taianomaiset. Aamuisin nouseva iso, oranssi aurinko-kulta ja luonnon seesteisyys. Tähän paikkaan nivoutuu kokonainen elämäntarina, ei pelkästään näennäinen muutos. Tässä on osa entisen anoppilan peltomaisemaa, Kolin jylhiä metsiä, luonnon puhtautta, upeita yksityiskohtia, sinistä huvilaa ja kirkavetinen hiekkaranta sametinpehmeällä hiekkapohjalla; luonnonrakkautta tulvivan puhtoisen polun maa.  Tässä kodissa on pehmeä ja syleilevä energia. Kaikki on ikään kuin pysähtynyttä ja voimallista. En ole kertaakaan pelännyt pimeää tai arastellut lähteä sysipimeään lenkille pelkän otsalampun valossa. Olen pysähtynyt saarelle nousevalle sillalle ihastelemaan kuuta ja kirkkaita tähtöisä illalla, puhaltanut valoa vasten hengähdyksen kiehkuroita hymyillen sydän sykkyrällä maailmalle, kiitollisena.


Haaveilin kirjoittavani kirjaa joskus "omalla rannalla". Sain artikkelien kirjoituspestin eräästä verkkoportaalista. Haaveissa onkin saada toimintaa nykyiseen paikkaan erilaisten tapahtumien ja iltojen muodossa. Toivoin paikkaa, jonne ihmiset ovat tervetulleita, jossa loistavat yhteisöllisyyden voima, ilo ja unelmat. Annetaan hyvän kiertää! Namaste.

Walonranta esittäytyy. (kuvia savusaunasta myöhemmin). :)


P.s. pientä piilomainontaa. Ystäväni lahjoittama tuparilahja, Zinzinon espressokeitin. Kahvi on taivaallista!































































































Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

**♥ Lämmin kiitos ♥**

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...